Metsän lattia

Kävelin tänään Gáborin kanssa Berliinin laitamilla (laitama = edge). Hienosta säästä huolimatta, aamulla ei ollut monta ihmistä meitä ympäriä. Keskellä kävelyä pysähdyimme syömään bratwurstia ja juomaan yhden oluen. Olimme ulkona ilman naamioita ensimmäistä kertaa yli vuoden. Ainakin minulle. Istuimme auringossa pitkään grillin lähellä järven rannalla. Jatkoimme metsään rakennettua polkua pitkin. Ehdotin, että menisimme muutaman askeleen metsään. Joskus on vaikea muistaa päästä syrjään tutulta polulta. Kuuntelin metsän pehmeää tummanvihreää lattiaa. Kuuntelin pienten oksien ja oksien napsahtaa (snapping). Ja lintuja.